Mitäs sitä tänä vuonna? Vuosi -24.

On taas aika hieman pohtia mitä sitä tänä vuonna tekisi!

No jos tän hetken ennusmerkit näyttää oikeilta niin käen kukuntaa ja kuikan huutoa on tänäkin vuonna tiedossa.

Laskettelu

No jos tänä vuonna olisi se Alppien vuoro? No kyllä on, tammikuu ja viikon loma Ranskan Alpeilla kutsuu. Jostain syystä tuo reissu on varmaan se yksi jännein reissu tälle vuodelle, ehkä?!?

Mutta muuten kyllä etätyö laskureissuja tälle kaudelle tulee reippaasti kun kausi alkoi jo marraskuussa ja varmaan loppuukin sit huhti/toukokuussa. Ja nyt kun tuli käytyä Pyhälläkin niin monipuolinen kausi tulee. Seuraava etätyöviikkokin on jo varattuna Kuusamoon ennen lomakautta. Eli Kausari on jo kyllä maksanut itsensä takaisin.

Retkeily

No varmaankin sitten olisi tarkoitus käydä vaeltaa, meloo ja retkeilee moneen lähtöön.

Yksi tavoite olisi ulkoiluttaa kaikkia eri majoitteita edes kerran jossain reissussa. Eli kolme telttaa ja yks ylläri majoite nukuttavaksi ulkona! Ja ehkä sitten jopa tuota riipparia voisi koettaa ihan yöksi. Plus jos joku yö sitten ihan vaan tarpin alla?!?! Onhan tuossa sitten jo koettavaa moneen lähtöön.

Ja siis niin Fjellu Abisko View 2 on edelleen lemppariteltta ja sit toiseksi lempparein on Zpacks kevytteltta ja kolmantena vasta Hellsportin tunneli! Ja ylläripylläri saattaa sitten tänävuonna yllättää kukaties! Riippari ja tarppi ovat vähän sellaisia ”en mää nyt tiedä”! Mut kokeillaan. Ja ainii, kyllä nyt se ainakin yksi yö pitäisi kokeilla volkkarin perässäkin!

Ja niin, onhan mun tarkoitus käydä tekee yksi tai kaksi pulkanvetoreissua! Pulkka on jo melkein valmiiksi ”sidottu”! Ja millä majoitteella lähden talveen, vielä en tiedä! Ehkä sillä ylläripyllärillä.

Ja varmaankin voisi tuota etätyötelttailua kokeilla uudelleen ensi kesänä! Rövärenin reissu oli kuitenkin sen verran onnistunut että sitä pitää tehdä uudelleen. Mutta paikka on vielä avoin, joku saari vai jonnekkin kauemmas? No kesällä tuollainen saari vois toimia hyvin.

Melontareissut varmaan kohdistuu tutuille seuduille! Tai ehkä jotain uuttakin!?!! Kolovesi on aikas makee paikka.

Ja ne vaellukset! No ainakin kaksi ihan sellaista ”oikeaa” vaellusta. Yksi viikko työporukan kanssa ja sitten se Ruskareissu. Jaaaa, saattaa sitä olla sitten joku kolmaskin vaellus!? Mutta toinen voisi olla erämaa ja toinen sitten joku iso kansallispuisto. No Tosta joku voi jo vähän arvatakkin.

Nuku yö ulkona joka kuukausi haaste! No kun ei tuo onnistu sillee luontevasti niin nukun yön ulkona jokaisena kuukautena kun huvittaa! Sillee se on toimivampi. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä että muutama kuukausi vuodessa jää nukkumatta ulkona Piste.

Ja ai niin! Se Perämeren kansallispuisto! Siellä pitäisi käydä ja mielellään ihan yli yön reissuna. Ja vaikka Perämeri onkin nyt ”viimeinen” kansallispuisto niin uskon että aika monessa kansallispuistossa tulee käytyä silti tänä vuonna!

Kesä

No lomaakin pitäisi pitää! Ja jos tänä vuonna ei lähdetä Ranskaan kattoo Le Manssia niin voishan tuo Jyväskylän seudun ralli olla sille ihan hyvä vaihtoehto? Ja jos talvella tulee käytyä Alpeilla niin tarkoitus olisi mennä myös kesällä kattoo niitä, mopolla!

No joo

Hmm, nyt tuntuu jo siltä että vuosi on suunniteltuna aikas pitkälle ja osaan reissuja on tullut tehtyä valmisteluja (Laskettelu alpeilla, mopo reissu alpeilla ja Jyväskylän Ralli ja festarit ja ja ja)! Mut oon siihen kyllä itse aikas tyytyväinen! Ja onhan tuota lomaa sitten ilman suunnitelmiakin… Joten aikas monipuolinen vuosi on tulossa, taas!

2023 Utö Uusivuosi

No kai sit noissa merellisissä maisemissa joku vetää puoleensa! Ja kyllä järvetkin toimii. Mutta nyt tällä kertaa tuli sitten käytyä Ytön saaressa ihmettelemässä Utön talvea. Tai no mikä kausi siellä nyt onkaan. Eli siis vuoden 2023 viimeinen reissu.

Menopäivänä saaressa oli vielä lunta jonkin verran.

Joka kyllä sitten yön aikana suli pois! Vuokramökki oli hieman muista sivussa, no sen verran mitä nyt tuolla saarella voi ”sivussa” olla.

Itse saari on kyllä sen verran pieni että majakka näkyy ihan joka puolelta saarea.

Utö Handel on tärkeä paikka! Se ei siis ole viinakauppa vaan K-Kauppa. Kaupan seinällä oleva ilmoitustaulu on hyvä käydä lukemassa! Esim Hannas Horisontin pitämä Utö Majakka kierros oli kyllä hyvä tietopaketti saaren historiasta, suosittelen!

Kaupan sivustalta löytyy suurin osa kylän postilaatikoista!

Ja onhan tuo nyt majakkana varsin jylhän näköinen.

Saaren eteläpäässä löytyy bunkkereita ja muistomerkki.

Yksi iso bunkkeri oli varsin hyvässä kunnossa vielä ja sinne oli sitten hieman taidettakin tehty.

Uudenvuoden aattona oli sitten keli kyllä kohdillaan, no hieman tuulta oli joka viilensi ilmaa.

Välillä merituuli oli hieman julmaa! Pilkkihaalari olisi täällä ollut kyllä kova sana!

Uudenvuoden viettoon Utössä kuului merkkitulen teko keskellä yötä.

Mökin maisemat olivat kyllä hienot!

Ja itse mökkikin oli varsin hyvä (vaikka ei ollut telkkariakaan)! Saunaa ei ollut mutta saimme vinkin minkä avulla sitten pääsimme saunomaan ”rivarin” saunassa parina iltana!

Ja täällähän tavarat liikkuu maitokärryillä!

Merimatka Utölle on varsin pitkä mutta jos keli on hyvä niin on maisematkin kyllä katselemisen arvoiset.

Tällä kertaa Jurmo jäi käymättä vaikka vähän aikeita sinne olikin. Mutta onhan se hyvä että on sitä katseltavaa sitten seuraavaakin reissua varten?

Jurmon maisemaa!

2023 Örö

Työporukan syysreissu tehtiin tällä kertaa Örön saareen Saaristomeren Kansallispuistoon syys lokakuun vaihteessa. Viimeiset kolme yhden yön reissua onkin tehty johonkin saareen! Jussarö, Päijänteen KP ja nyt Örö.

Örön saarella oli tarkoituksena kiertää molemmat luontopolut. Toinen lauantaina ja toinen sunnuntaina. Luontopoluilla olikin sitten bongattavissa lampaita ja lehmiä. Ja nähtiinhän me sitten peuroja, merikotka ja muuttolintujakin.

Lehmät oli pikkasen ujoja ja kävivät vaan haistaa kädessä olevia heiniä?!? Ja aina muistettiin sulkea portit!

Saarelta löytyi näitä erilaisia puhelinpömpeleitä monesta paikkaa.

Keli kyllä suosi meitä mutta tuulen määrä oli kyllä ihan reipas. Mutta sekään ei varsinaisesti haitannut menoa.

Leirintäalue oli sen verran suojassa että tuuli ei sinne päässyt pahemmin puhaltelemaan. Ja löytyihän alueelta myös keittokatos tai ruokailukatos.

Palvelut olivat muutenkin varsin hyvät. Ravintolasta sai ruokaakin jos jonkinlaista.

Ja illaksi varattu sauna oli kyllä varsin toimiva.

Tosin merivettä ei ollut lämmitetty haluttuun lämpötilaan?!?! No se ei menoa haitannut.

Ja koska oltiin lokakuussa niin auringon nousukaan ei ole ihan hirveen aikaisin niin jaksoin kömpiä sitä katselemaan. Lehmät eivät vielä siihen aikaan olleet pystyssä!

Onneksi ei ollut aamusta paljoakaan pilviä!

Sunnuntai menikin sitten aurinkoisessa säässä saarta kierrellen.

Ja tykkejä etsien!

Kyllä merimaisemat toimii kun aurinko paistaa!

Olihan mukavan rento viikonloppu Örön saareen tutustuen. Ja kun kelitkin suosi niin mikäs oli aikaa siellä viettää. Osallistujia oli tällä kertaa yhdeksän. Joten saimme aikaan pienen telttakylän!

Seuraava työporukan reissu ei varmaankaan ole saareen vaan johonkin mantereelle (tai mistäs sitä tietää?).

No mutta nyt on Örö sitten nähty, toistamiseen.

2023 Kaldoaivin erämaa

Ruskareissun paikka olikin sitten tänä vuonna Kaldoaivi! Tuo Suomen suurin erämaa. Jonkun verran piti pohtia tuota paikkaa mutta joku juttu sitten veti puoleensa Kaldoaivissa. No ainakin se että siellä olisi yksi ihan merkattu reitti jonka varrella on kyllä varsin hyvin kämppiä ja laavuja. Ei se sinänsä mikään vaatimus ollut mutta kun yksin tuli mentyä niin oli ihan hyvä ”helpotus” reitille.

No, eka hankaluus tuolla reitillä on lähtö ja loppupisteen välinen ero. Se on jommonen sata kilometri. Eli jos haluaa kävellä sen erämaan läpi niin jollain keinolla pitäisi päästä Sevettijärveltä Pulmankijärvelle (tai päinvastoin)! No vaihtoehtoja on Taksi, helikopteri tai Bussi+taksi. Eli kallista tai aikaa vievää hommaa.

No mäpäs päätin sitten aika lähellä itse vaellusta tehdä sillee että lähden Pulmankijärveltä ja palaan Pulmankijärvelle. Matka Pulmankijärvelle antoi jo osviittaa tulevasta.

Pulmankijärvelle saavuinkin sitten auringonlaskun aikaan. Ja sen vuoksi olin päättänyt yöpyä ekan yön autolla. Mersu näytti tässä ”parhaat” puolensa ja tarjosi yöksi tasaisen ja tuulettoman nukkumapaikan.

Yön aikana sitten loimottelivat revontuletkin varsin hienosti!

Parkkipaikan vieressä majaili myös sitten PV:een selviytymiskurssilaiset jotka olivat palaamassa selviytymisreissultaan. Lisäksi yön saapuessa paikalliset pöllöt alkoivat pyöriä parkkipaikan ympärillä!

Aamulla keli oli ihan ok ja suuntasin sitten polulle. Mersu jäi odottelemaan parkkikselle!

Se mitä nettikeskusteluissa paljon nostettiin esille oli ”kuinka märkää Kaldoaivissa on?”. No olihan siellä soita moneen otteeseen ja sen vuoksi olin valinnut vaelluskengiksi kumisaappaat. Ja niillä kyllä pärjäsin kaikki suot.

Pikkasen nää suot kyllä jännitti, mutta eipä niissä sitten kuitenkaan ollut mitään sen kummempaa. Kun näki toisten jäljet mistä olivat menneet niin niitä seuraillen sitten minäkin menin.

Ja tulihan sitä käytyä sitten lähellä Norjaakin. Polku kulki osan matkaa Norjan rajaa myötäillen.

Ja kyllä täällä oli niitä mäkiäkin.

Ekan yön vietin sitten entisen eräkämpän pihapiirissä.

Teltan pystytin kämpän takapihalle.

Iltapäivällä pääsi sitten yllättämään melkoinen myräkkä joka ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Illaksi sää selkeni ja taivas kirkastui.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen maistui eräkämpän portailla erityisen hyvälle.

Päivän aikana olikin siitten siirtyminen hyvässä säässä seuraavalle eräkämpälle. Puroja oli sitten muutamia ylitettäviä kuten sitten pari reilua mäkeäkin!

Keli oli kyllä mitä mainioin. Melkein tuli lämmin mäkiä kiivetessä.

Ja aina kun sen seuraavan leirin näkee tulee se selviytyjän olo! Tai no ainakin se että pääsee syömään ja lepäämään.

Kämppähän oli kyllä tosi hieno. Sisävessa ja kaikki.

Vietin kämpässä kaksi yötä. Ilta-aikaan hämärän saapuessa kämppää kiersi kaikkiaan viisi pöllöä. Ulkona ollessa ne kävivät varsin lähellä aina pyörähtämässä pään yläpuolella.

Paluu olikin sitten päivässä takaisin autolle. Ja kun tein paluun samaa polkua kuin tulinkin niin eipä siellä mitään erikoista sitten ollutkaan.

Jos keksin miten saan näppärästi videot tänne niin lataan sitten vielä pöllövideon.

Paluu takaisin autolle sujui hyvin. Ja polvikaan ei kipeytynyt samalla tavalla kuin Muotkatunturilla, mikä oli kyllä hyvä juttu. Jännitin tuota polvea jonkin verran ennen reissua.

Kotimatkalla sitten olin pari yötä Saariselällä joka mahdollisti mukavasti Pyhä-Nattasella käynnin. Ja ai että mikä sää taas oli. Kun Ruska-aika oli parhaimmillaan niin kävijöitä oli kyllä aikasmoinen määrä.

Mutta joo, Kaldoaiviin kyllä pitäisi päästä käymään vielä uudelleen sen verran väkevä paikka se tuntui olevan. Saas nähdä onko paluu jo ensi vuonna vai sitten myöhemmin?!?!

Mitä tuli opittua? Noo, täähän oli sellainen tutustumisreissu Kaldoaiviin. Ei mikään suuri erämaaseikkailu. Mutta kuten Muotkatunturi, paluu takaisin tutkimaan lisää tätä paikkaa on vahvasti mielessä. Ja seuraavalla kerralla voisi hyvinkin lähteä sitten poluttomalle taipaleelle.

Ja kun nyt kerran sitten tämän blogin kerkesin kirjoittamaan ennen vuodenvaihdetta niin kohta voi sitten kirjailla ensi vuoden plänit blogiin.

2023 Muotkatunturin erämaa

Tämän vuoden vaelluskerhon kohde oli Muotkatunturin Erämaa. Tällä kertaa ryhmän koko oli 3 henkeä. Ja matkaan lähdettiin kahdella autolla. Tämä helpotti vaelluksen lähtö ja loppupisteen valintaa. Lähdimme hiekkakuopalta ja kävelisimme Muotkanruoktuun.

Lähtöpäivänä kävimme kyselemässä viimeiset vinkit Hansilta. Ja hyvä niin. Saimme muutamaan paikkaan hyviä tarkentavia vinkkejä. Pelkästään se että auton voi ajaa sorakuopan päähän ja vaelluksen voi aloittaa sieltä.

Päivä 1. Sorakuoppa – Iso kivi 12,1 km

Matka sorakuopalta kivelle (kivi on vissiin seitakivi, varmaa tietoa ei ole) oli pääosin varsin selkeää polkua. Alkumatkasta oli yksi joen ylitys jonka saimme tehtyä kengät jalassa. Paikalla oli muutama mönkkäri joista yhden kyydillä pääsimme kyydissä joen yli.

Tästä sitten etenimme kiveä kohden päivän verran. Söimme matkalla lounasta varsin pian. Päästyämme polun päähän käytimme jopa kompassia suunnan ottamiseen. Suunnistus Kivelle oli varsin helppoa.

Eka lounas!

Kävellessämme Kivelle koetimme hieman ennen Kiveä löytää vettä jota ei sitten reitiltämme paljoa löytynyt. Nyt tiedämme että kun Kiveltä lähtee itään päin niin puroja olikin sitten ihan kivasti.

Kivi näkyi jo kaukaa melko hyvin mutta alkuun sitä arvuutteli että onko se se!

Kivi oli halki ja sinne oli sitten annettu uhreja jos jonkinlaisia.

Kiven lähettyviltä löytyi varsin hyvin telttapaikkoja. Me laitoimme telttamme hieman kauemmaksi tuulelta suojaan.

Päivä 2. Kivi – Stuorraäytsin Eräkämppä

Päivä oli varsin pilvinen ja välillä käveltiin pilven sisälläkin. Reissun ainoa eräkämppä ja huussi olisi tässä. Päivän kävely onnistui muuten hyvin mutta kengät olivat päivän päätteeksi aivan likomärät. Kengät eivät tämän jälkeen kerenneet kuivumaan.

Lounasta syötiin sopivasti tuulen suojassa, pilvien pyyhkiessä ohi!

Kämpällä olikin sitten pikkasen enemmän väkeä. Meitä oli yhteensä yhdeksän henkeä paikan päällä. Kämpässä nukkui neljä ja loput teltoissa. Minä tietenkin sisällä.

Kämpän vesihuolto oli hieman erikoisen kaivon varassa! Vieraskirjassa oli paljon mainintoja veden huonosta laadusta?!?! No nyt se näytti ihan hyvältä ja kaikki sitä joi, ilman oireita.

Päivä 3. Stuorraäytsi – Kiellajoki 19,2 km

Kolmas päivä oli siirtymä Kiellajoelle.Alkumatka oli Stuorroäytsin (kanjonissa) viertä pitkin kulkemista. Joen vieressä oli useita hyviä leirintäpaikkoja.

Päivä oli hyvin pilvinen ja sumuinen

Illan leiripaikka oli hassu iso tasainen alue Kiellajoen vieressä. Tasaisia telttapaikkoja löytyi mukavasti mutta telttakiilojen naputtelu maahan oli hieman haasteellista.

Päivä 4. Kiellajoki – Peltojärvi 17 km

Päivä oli jo hieman parempi eikä koko päivää satanut. Jostain syystä reissun karkki ja suklaa varannot olivat ihan liian pienet!

Kuljimme päivän aikana hienon kurun läpi josta näki Muotkan korkeimman tunturin.

Ai siis mistä me tultiin? Tuolta!

Illan leiripaikka olikin sitten varsin makee hiekkaranta!

Ja telttapaikkoja löytyi Toooodella hyvin.

Päivä 5. Peltojärvi – Nimetön järvi 13km

Aamu Peltojärvellä! Sinistä taivasta!

Tähän päivään kuului aitten myös Peltoaivin huiputus. Eli rankka päivä. Ja olihan tuossa tuollainen jokikin ylitettävänä! Hansilta saatiin neuvo mennä vähän toisesta paikasta ja mehän ei sieltä menty! Tää tais olla syvin ylitys tällä reissulla, teemalla housut pois!

Ja sitten alkoi se päivän ”noustaan ylöspäin” osuus!

Sen verran pitkä päivä että välillä piti syödä poppareitakin.

Mutta löytyhän se huippu sitten viimeinkin!

Ja ne maisemat! Onneksi välillä vähän aurinkokin paistoi.

Sitten tultiin hieman alas leiripaikkaan.

Ja edelleen olisi haaveena päästä nukkumaan yö tunturin päällä! Vaikka tää oli jo vähän lähellä sitä. Yöllä tuonne alas laaksoon kertyi jo varsin näyttävästi usvaa. Kello on jotain noin 4.00 alla olevassa kuvassa. Yöllä ei ollut pimeää jos oli kirkas taivas.

Ja taas löytyi telttapaikkoja hyvin. Ja telttakiilat meni hyvin maahan.

Päivä 6. Nimetön Järvi – Muotkanruoktu n. 13km

Vika päivä ja sen aamu!

Koska aurinkoisia päiviä oli varsin vähän niin tykitetään nyt tähän pari kuvaa!

Ja olihan reissu. Olihan tää erämaa reissu ihan omanlaisensa. Polkuja on mutta ei niitä ole merkattu. Eli piti kyllä suunnistaa. Kaikki oli muuten ok, mutta kengät oli koko ajan märät.

Ja kiitokset reissukavereille Kristiina ja Jan! Hyvinhän me pärjättiin, kertaakaan ei eksytty! Ja vaikka välillä päivät oli pitkiä niin aina jaksettiin.

Ehkä pikkasen myöhemmin tulee sitten vielä lisää loppusanoja kun niitä tulee mieleen! Niin joo, muista vettex seuraavalla reissulla. Ja vaahtomuovipatja. Ja enemmän karkkia ja suklaata. Ai nii ja se oma kompassi.

Ja niin taaskaan ei ollut itikoita haitaksi asti! Ja nekin mitkä pisti niin oli aika kesyjä.

2023 Le Mans

Tässä postauksessa olisi tarkoitus kertoa mitä kaikkea (tai ainakin mitä itse nyt ottaisi huomioon) piti ottaa huomioon kun lähtee katsomaan Le Manssin 24h kilpailua Ranskaan. Päivitän tätä postausta sitä mukaan kun jotain tulee mieleen. Eli tämä postaus ei välttämättä ole ”valmis” kun sen julkaisen.

Ajatuksena mennä katsomaan kisaa

Kisaa ei mennä katsomaan ihan sillee noin vaan. Tai no aluelipun voi saada vielä vähän ennen kisaa mutta kaikki muut liput menee sen siliän tien kun ne tulee myyntiin.

Eli, minä mietin jo edellisenä kesänä tuota kisan katsomista paikan päällä. Ja päätös lähteä Le Manssiin syntyi sitten syksyn aikana. Ja kun se lippujen myyntiin tulo oli sitten marraskuussa niin pitihän sitä olla aika valppaan että sen istumapaikan sai.

Ihan ok paikat saatiin.

Tästä näki vielä jopa Dunlop sillalle!

Itse koko tapahtuma kestää yli viikon verran. Eli hyvä miettiä etukäteen kuinka kauan tuolla meinaa aikaa viettää. Me olimme radalla perjantaista sunnuntaihin.

Ja se mikä kannattaa myös miettiä etukäteen millä sinne menee ja miten siellä meinaa majoittautua.

Matka

Me päädyttiin menee paikan päälle omalla autolla. Helsingistä Travemundeen laivalla. Ja sitten autolla ajoa Le Manssin vieressä olevaan Bellemen kylään. Josta olimme varanneet hotellihuoneen. Belleme oli noin 50km päässä Le Manssista. Miksi näin? No kaikki hotellihuoneet Le Manssissa maksoi mansikoita ja mirhamia. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Glamping teltta radan sisäalueelta joka houkutteli kovasti, mutta se nopeus! Kaikki teltat olivat menneet jo ennen lippujen myyntiä.

Mutta meidän hotlalla oli sitten koiriakin.

Ja Hotellin vieressä löytyi Pizza Automaatti!

Sivusta katsottuna nuo leirintäpaikat radan välittömässä läheisyydessä olisivat olleet aika ”kivoja”, ehkä. Mutta toisaalta ehkä ei.

Mutta ei se 50 km hotlalle ollut paha. Ja kun oma auto oli mukana niin oli helpompi sitten tehdä perjantaina oma retki erikseen Omaha Beachille.

Omaha Beachillä vietettiin sitten puoli päivää. Rantaa ihmetellen.

Ja muutama museo kiertäen.

Parkkipaikka

No tapahtuman aikana parkkeeraus on aika villiä ja ”helppoja” parkkipaikkoja ei ole. Minä unohdin ostaa parkkipaikan! Mutta jos sen parkkipaikan hankkii niin se kannattaa kyllä sitten ottaa radan sisäpuolelta jotta siitä on jotain hyötyä.

Kun ei meillä tuota maksettua parkkia ollut niin parkkeerasimme auton tien varteen. 1,5km radalta. Tuo on suunnilleen se matka minkä verran ranskalaiset jaksaa kävellä. Tuon matkan päästä alkoi ILMAISIA paikkoja löytyä. Esim koulujen pihat oli ihan täyteen parkkeerattu.

Istumapaikka

Me ostettiin kisan ajaksi istumapaikat. Ajateltiin että on hyvä jos on jotkut paikat mihin mennä istuu jos vaikka alkaa sataa. Ja siis se suurin hyöty istumapaikasta on se että jos alkaa kovasti sataa niin pääset suojaan.

Mutta oli meillä sitten ”kantotuolit” mukana. Radalla pääsee ympäriinsä katsomaan itse kisaa ja voit istua maassa tai sitten omalla tuolilla ja katsella kisaa mistä lystäät (kunhan on tilaa). Mutta esim pääsuoralle pääsee katsomaan kisaa ihan hyvin, no lähdön ja maaliintulon aikaan siellä on kyllä paljon porukkaa.

Mutta tässä oli ihan hyvin tilaa!

Rata

No mistä sitä kisaa kannattaa katsoa? Eka kisapäivä. Ajoissa kannattaa mennä. Me mentiin puolen päivän aikaan ja tuntui että tultiin just sopivasti paikan päälle kun kisa alkoi klo 16.00. Ennen kisaa oli jos jonkinlaista ylilentoa hävittäjillä ja helikoptereilla. Radalla töissä olleet kävi ”esittäytyy” ja kyllähän niille sitten myös taputettiin.

Lähtö oli hyvä katsoa siltä omalta paikalta. Mutta tunti lähdön jälkeen alkoi jo ekojen ihmisten lähtö pois radalta?!?! No se tiesi sitten sitä että katsomopaikoissa oli hieman väljempää.

Tästä oli hyvä ottaa yöllä videokuvaa kun autot lähtivät kiihdyttämään pitkälle suoralle.

Siis ratahan on 14km pitkä. Ja olisi aikasmoinen temppu kävellä tuo rata ympäri, kun ei siellä ole virallisia kulkureittejä mennä radan viertä. Mutta ei huolta, kisan ajan tuolla pääsee liikkumaan bussilla Mulsanneen ja Arnageen missä on hienot paikat seurata myöskin kisaa.

Me kävimme sunnuntaina bussilla Mulsannessa. Mutta Arnageen emme ehtineet.

Kisa

Himpun verran otti aikaa oppia seuraamaan kisaa ja kisan johtajia. Kisassa oli siis kolme eri autoluokkaa. Hypercar, LMP2 ja GT autot.

Loppu yhteenveto

Kenen kannattaa mennä katsoo tuo kisa? No jos yhtään vähänkään autot tai kilpailut kiinnostaa niin kyllä, kyllä kannattaa mennä ainakin kerran katsoo tuo kisa. Ja katsoo itse tapahtuma.

Ja täällähän näki kaikenlaisia autoja!

Koskaan ikinä ennen en näin lähellä ole ollut Ferrari F40:stä!

Ja kilpa-autoja sit jos vaikka millaisia.

Kotimatka

2023 Kolovesi

Tänä vuonna helatorstai viikon suunnitelmat sitten hieman muuttui. Tarkoitus oli mennä Karhunkierrokselle mutta kuten tiesimme niin siinä oli kyllä riskiä tiedossa jonkin verran. Tulvahuippu oli sitten juurikin helatorstai viikolla. Joten siirryimme näppärästi varasuunnitelmaan – Koloveteen.

Ja olihan Kolovedellä vielä nähtävää kun viime vuonna tuli kierrettyä vain puolikas puistoa.

Tänä vuonna aloitus oli sama kuin edellisenä vuonna. Lähdimme kiertämään puistoa myötäpäivään ja ekan yön majapaikaksi valikoitui Vaajasalon leirintäpaikka.

Ja Vaajasalon maisemat ei kyllä petä!

Kanootit parkkeerattiin tosin nyt toiselle puolelle Vaajasaloa kaislikkoon.

Tällä kertaa majoitteena toimi luotto Fjellu, Leveä makuualusta ja kesämakuupussi. Ja tietenkin uusi Disain tyynyliina. Kesämakuupussilla tarkeni varsin hyvin koko reissun ajan.

Toisen yön majapaikka oli Syväniemi. Matkalla sinne kävimme lounastamassa tietenkin Ukonkannan vieressä jossa vesi oli niin alhaalla että siitä ei läpi päässyt.

Syväniemessä meidän lisäksi yöpyi yksi backraftaaja. Mutta Syväniemen auringonlasku ja nousu! Ne olivat kyllä aikas OK!

Ja kerrankin! Olin hiukka hereillä auringonnousun aikaan…

Seuraava päivä olikin sitten sitä jotain uutta. Lounaspaikaksi valitsimme Pyylinojan leiripaikan. Jossa maisemat olivat varsin kohdillaan!

Tuosta sitten jatkoimme matkaa Pitkäsaareen joka onkin sitten Koloveden Pohjoispää. Reissun loppupuolella oli edelleen vielä vihreääkin laittaa leivän päälle!

Pitkäsaaren auringonlasku oli kyllä sekin varsin toimiva.

Ja kerkesin tuota vielä käydä katsomassa myös toiselta puolen saarta.

Mittasimme tuon veden lämpötilan ja sehän on jo lähes uitavassa kunnossa (+12)!

Viimeinen päivä

No, tilanteet muuttuu ja jännitystä peliin. Lähdimme Pitkäsaaresta sillä ajatuksella että edessä olisi toka vika päivä. Mutta tuulen nopeus oli noussut varsin merkittävästi ja suuntakin oli vastainen. Ylitimme yhden selän ja päätimme sitten leiriytyä ja jäädä odottamaan tuulen tyyntymistä.

Odottelimme iltaan asti tyyntymistä joka sitten tapahtuikin (onneksi). Teimme sen verran muutosta etenemiseen että olimme kaikki kolme samassa kanootissa. Saimme tuolla tavalla eniten ”voimaa” etenemiseen. Hinasimme kakkoskanoottia perässä.

Iltaa myöden sadekuuroja tuli ja meni. Jonka vuoksi sitten muutimme suunnitelmaa sen verran että päätimme meloa Kirkkorantaan asti samalta istumalta, koska seuraavaksi päiväksi oli luvattu samanlaista navakkaa tuulta.Illan aikana meloessamme oli varsin tyyntä.

Leiriydyimme sitten Kirkkorantaan yöksi ja söimme ruokavarastoja tyhjiksi.

Olihan kyllä taas makea reissu! Kiitokset reissukavereille Samuelille ja Jannelle!

Mitä opittua/muuta

Teeren huuto! Joo,heräsin ihme rääkäsyyn plus pulputukseen. Teerihän se. Sääksi oli pesällään jo pesimässä. Ja muutenkin lintuja oli moneen lähtöön telkkiä, joutsenia, kurkien huutoa ja käkiä joka paikassa.

Jostain syystä lettutaikina ei toiminut niinkuin piti! Pitää opetella joku toinen resepti pienelle määrälle lettuja.

Pitempi kanootti oli Linderin Inkas kolmen hengen malli millainen itsellänikin on ollut. Se kyllä toimi varsin hyvin kaksi päällä ja isolla kuormalla. Olisi siinä se Pizza uunikin mennyt!

2023 Mitä tulossa

Millainen retkeilyvuosi tästä on tulossa. Monipuolinen? Haasteellinen? Kiva? Erilainen?

No varmastikkin tänä vuonna tulee koetettua tuota ”nuku yö ulkona jokaisena kuukautena” haastetta suoritettua. Ainakin helmikuusta eteenpäin. Koska helmikuussa olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan parin yön Hiihtovaellusta. Vai onko se nyt vielä sitten oikea vaellus jos vain kaksi yötä? Mutta ainakin eka nukuttu yö ulkona olisi tuolloin. Tammikuu on hieman haasteellinen kun pari viikonloppua menee laskureissulla.

Eka oikea plänätty vaellus olisi Karhunkierros Toukokuussa. Eli 82km Oulangan Kansallispuiston alueella. Mutta kun tuosta Karhunkierroksen tilasta ei kovin tarkkaan tiedä toukokuulta niin sitten on myös varasuunnitelma.

Heinäkuun lopussa olisi työpaikan porukan kanssa vaellus. Joka voisi olla Lemmenjoen Kansallispuiston erämaa alueella, noin 5-7 päivän reissu ja noin 65-80km.

Sitten olisi se ruskavaellus. Mutta sen kohdetta ei ole vielä tullut mietittyä. Mutta varmaankin pohjoinen on se suunta (Kevo, UKK, Muotka…) UKK olisi siitä helppo että voi tukeutua eräkämppiin ja bongailla erämaa saunoja. Ruskvaellusta hieman katselin tuolta UKK:oon Kemihaarasta tai sitten Marivaarasta. Kartta on pyörinyt jo pöydällä jonkin aikaa.

Tänä vuonna ei olisi siten kuin vaan kolme pitempää reissua. Kesällä yksi viikko hujahtaa Le Mansin 24 tunnin kisaa katsellessa (tai osa matkustaessa).

Tai olisihan se UKK saunojen kiertäminen vielä pahasti kesken. Jos vaikka sitten extempore kävis parilla saunalla? Muutaman uuden saunan voisi saada sellaisella yhden – kahden yön reissulla. Yksi ”vaikea” sauna löytyy UKK:sta jonka saavuttaminen on tod näk talvella kaikkein helpointa.

Yhden yön reissuja tulee sitten varmaan vähän tilanteen mukaan. Ainakin työporukan kevätreissu joka ehkä kohdistan tuonne Päijänteen Kansallispuistoon. Ja Patvinsuo jos vaan sopiva sauma tulee.

Kansallispuisto bongaus ei välttämättä vielä pääse maaliin. 6 paikkaa jäljellä joista nyt ainakin se 3 tulee käytyä. No onhan mulla kyllä kesälomaakin hiukkasen!

Mutta monta paikkaa olisi mihin vielä pitäisi mennä ja käydä!

2023 Salamajärvi Hiihtovaellus

No siis kahden yön reissu! Josko nyt ihan vaellukseksi voisi sanoa? Mutta itselleni kuitenkin se yksi iso haave/koetus jota pidemmän aikaa haaveillut.

Toimiminen talvella, suksilla, teltassa, lunta, kylmää, pimeetä… Kaikkea sellaista mitä ei kesällä tule edes ajatelleeksi. No kuitenkin tämä oli sellainen reissu mikä piti lyödä lukkoon hyvissä ajoin jotta tulisi tehdyksi.

Ja kun itselläni ei noita tarvittavia asioita ole niin nyt tuli ekaa kertaa testattua sitten vaellusvarusteiden vuokraamista. Sukset, ahkio ja kotateltta tuli vuokrattua. Ja kotaan vielä tuo kamina lämmön tuottajaksi.

Se mitä muista varusteista sitten kesään verrattuna oli erilaista. Kaksi makuupussia, jos olisi ollut tosi kylmä (ei ollut). Termospulloja kolme kappaletta. Ruokaa varten ja vettä varten. Pipoja, hanskoja ja takkeja moneen lähtöön. Lämmintä vaatetta. Ahkioon tavaraa mahtui helposti.

Suurimman tilan ahkiosta vei tuo varsin massiivinen kotateltta. Ja niin miksi kotateltta?? No kun ei aiemmin ole moista tullut kokeiltua ja sinne sai sisälle sen kaminan.

No onhan se ihan eri olla tuolla kaminan lämmössä pakkasilla! Varsin luxusta. Pienellä kaminalla ei tarvitse kovin paljoa olla puita kun lämpötilan sisällä saa siedettäväksi. Tosin tää kotateltta oli niin iso että ei se nyt ihan plus 15 asteiseksi lämmennyt?!!?

Mutta millaiset puitteet hiihtovaellukselle oli? Kun saavuimme Salamajärvelle taivas muuttui siniseksi, Jippiii! Tämähän oli ihan tilattu keli.

Saimme hiihdellä perjantain yöpymispaikkaan auringonpaisteessa ja hieman navakassa tuulessa.

Toinen päivä oli myös yhtä aurinkoa! Ja tuulikin oli tyyntynyt varsin mukavasti. Ja tarkoituksena oli tehdä sellainen ”aloittelijan” lenkki päivän aikana. Ei mitään isoa lenkkiä. Joten aikaa oli ottaa aurinkoa ja ihastella maisemia.

Ja nätisti se pulkka tuli koko matkan perässä. Ainakin tällee ekalla kerralla kyllä tää suohiihto toimii meikäläiselle parhaiten kun en ole noin 40 vuoteen hiihtänyt lainkaan. Ja olihan meillä kyllä varsin hyvä hankikanto.

Toinen yö vietettiin laavussa. Se mitä tältä reissulta opin. Kahdet villasukat mukaan ja Nalgenen vesipullo! Varpaat eivät lämmenneet kunnolla toisen yön aikana.

Silti tuli nukuttua kyllä varsin hyvin, lähes kellon ympäri! Huom jouluvalot!!!!

No mitä tuli opittua? Ne sukat ja lämminvesipullo makuupussin sisään. Termarit tärkeitä, yksi termari kiisseliä varten! Pelkkä lämmin vesi ei maistu hyvälle.

Hiihtämistä olisi hyvä harjoitella lisää. Tällä osaamisella ei tunturiin. Oikeiden vaatteiden setti?!?! Ohuet villahanskat lisäksi varustesettiin. Kotateltta oli ihan turhan iso.

Mutta muuten kyllä voisin kuvitella lähteväni uudelleen suksimaan suolle!

Ja Iso Kiitos retkikaverille Sannalle!!! Kovin moni ei lähtisi meikäläistä viemään ekalle ”hiihtovaellukselle” kun kokemustaso moisesta on nolla! No nyt ei enää ookkaan!!!

2022 Jussarö Tammisaaren Kansallispuisto

Työpaikan syksyinen viikonloppureissu järjestettiin tällä kertaa Merellisessä ympäristössä. Tammisaaren kansallispuistossa Jussarössä syyskuun lopussa. Tuo oli kauden viimeinen viikonloppu kun Jussaröhön oli mahdollisuus saada venekyyti.

Ennen matkaa hieman kyllä jännitti tuo keli. Kun yleensä merellä aina tuulee ja syksyisin sataa niin tällä kertaa tilattu aurinkoinen keli sitten toteutui.

Tällä kertaa ei varsinaista vaellusta ollut vaan kevyttä patikointia ympäri saarta. Tutkien Jussarön nähtävyyksiä.

Saareltahan löytyi erilaisia maisemapaikkoja.

Ja siis tähän PV:een torniinkin pääsi katselemaan maisemia!

Ja uimarantakin oli hieman erikoisempi, Iron Beach.

Ja kun oltiin lähellä avomerta niin maisemat olivat myös sen mukaisia. Ja veden kirkkaus oli myös hämmästyttävää.

Keli oli aurinkoinen ja lämmin joten hyvin pystyi kyllä myös ihan vaan istuskelemaan ja katselemaan maisemia pitempiäkin hetkiä.

Kaiken kaikkiaan maisemat olivat kyllä jotain sellaista mitä jaksaa katsella tunti tolkulla ja vamaan uudelleenkin.

Ennen iltaa sitten pystytimme teltat leirintäalueelle. Muita telttailijoita ei sitten ollutkaan. Veneissä oli yöpyjiä jonkin verran.

Ilta olikin sitten varattu ruokailuun, chillailuun ja saunomiseen. Jussaröstä löytyy satama ravintola mistä löytyy juotavaa ja pikku purtavaa. Lisäksi on vuokrattavissa sauna josta pääsee mukavasti mereen pulahtamaan. Majoitusta löytyy jossain muodossa myös jos vaikka teltta ei ole se ”sun” juttu.

Veden lämpötila oli vielä noin +10 asteista. Eli ihan hyvin pystyi vielä käymään pulahtamassa.

Paluupäivän keli oli lähes yhtä hyvä. Veneliikenne hoidetaan Tammisaaren satamasta mistä nyt syys aikaan laiva ajoi kerran päivässä edestakaisin. Polttopuita oli hieman nihkeästi tässä vaiheessa kautta puuliiterissä.

Tämä oli nyt minun kansallispuisto numero 34. Eli 7 puistoa olisi vielä käymättä. Mutta oli tämäkin sellainen paikka mihin houkuttaisi tulla kyllä uudelleenkin. Saas nähdä mikä KP on seuraavaksi vuorossa?